1 Piet 4:12 Rakkaani,älkää oudoksuko sitä hellettä,jossa olette ja joka on teille koetukseksi,ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa.

Tämä kesä on ollut helteinen ja monella lailla vaativa.On ollut kuivuutta pelloilla.Vesi on vähissä.Luontokin on uupunut.Kaipaamme sadetta.Katolla keikkuessakin on ollut helle,kuumuus on tuntunut, päästä jalkapohjiin asti.Yhtenä päivänä, nousi tuo raamatun jae mieleen. Siinä kerrotaan helteestä,joka on toisenlaista,kun tämä auringon antama helle.Meitä välillä solvataan,sanotaan huonoja sanoja.Monenlaista koemme.Uskovana ollaan taistelukentällä.Ja välillä tuntuu,helle vain kovenee.Mittarissa ei lukemat riitä.Kuitenkin nuo jakeen 14  sanat saahaan omistaa itselle. ”Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden,niin te olette autuaat,sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne”.On ihmeellistä huomata, miten Pyhä Henki auttaa ja vahvistaa.Elämässä on monenlaista hellettä.Voit joutua elämään yksin.Voit joutua olemaan ilman ystävää.Voi sairaus yllättää.Taloudelliset vaikeudet ym,ym.

Job joutui kokemaan paljon menetyksiä.Siitäkin huolimatta että, Herra sanoi hänen olevan,nuhteeton ja rehellinen mies.Karttoi pahaa.Hän oli Jumalan palvelija.Kovia kokenut mies oli Job. Siellä kipujensa keskellä hän puhuu ns.ystävilleen.Armahtakaa minua,armahtakaa te minun ystäväni,sillä Jumalan käsi on koskenut minuun.Miksi te vainoatte minua.Koettelemuksen aika on raskasta.Tuossa ajassa ei kaipaa kovia sanoja. Job sai voiman kuitenkin sanoa ” MINÄ TIEDÄN LUNASTAJANI ELÄVÄN,VIIMEISENÄ HÄN ON SEISOVA MULTIEN PÄÄLLÄ. Olet ehkä kokenut tälläisiä, helteisiä aikoja. Jotain semmoista että,tunnet olevasi uupunut matkalla.Muista!.Jeesus on sama,vielä tänäkin päivänä.Hänellä on avaimet ,sinun elämäsi kysymyksiin.Vastaukset tulevat ajallaan.

Tuolla helteen keskellä, ajattelin sitäkin,miten monesti, näemme toisissamme asioita,joihinka olisi selvät sävelet. Mutta kuitenkin,kaikkia helteitä, emme voi tietää, missä elämän tilanteessa, itsekukin on.Ettei kenenkään tarvitsi Jobin tavoin toivoa, ”armahtakaa,armahtakaa,miksi vainoatte minua”. Yksi puhuttelevimmista,kauneimmista lauluista kertoo paljon. Laulun tekijä, on oivaltanut, mitä on olla langenneena,yksin,hyljättynä,ahdistuksen keskellä.Nuo sanat on puhutelleet monesti.

”Näet uupuneen,kuljet vierelleen,jotain sanot,jälleen jätät yksikseen.Joku yksinään, polun viereen jää. Kuka nostaa,kuka kantaa ystävää.

Nosta langenneet,kanna uupuneet.Anna sulaa viimein sydämesi jää.

Nosta langennet,kanna uupuneet,vahvista ystävää,vahvista ystävää.

Matka yhteinen,kanssa veljen sen,joka yksi kulki,tieltä langeten.

Tuskan vaikka näit,kylmyyteesi jäit.Turhaan odotti hän ketään vierelleen.

Kulje luona sen,jonka voimien näet tiellä taisteluinen uupuneen.

Käden ojentain,sydän rakastain, alas vaipuneen voit nostaa uudelleen.

Siunattua loppu kesää,voimia helteen keskellä toivottaa Hannu Surakka