Itki Lasaruksen haudalla Martta ja Maria,

Vaan Jeesuksen haudalla nähty ei paria.

Valitus ei kuulunut silloinkaan suusta,

kun Herraansa laskettiin alas ristinpuusta

Monet kerrathan Mestari poikkesi heillä,

pidot oli pian kuin enkeleillä.

Martta puuhaili yksin ei autellut kukaan,

vieraskaan neuvonut ei Mariaa mukaan.

Oli kuulijakunta harvanlainen,

vain jalkainsa juuressa istuva nainen.

Vaan Herralle riitti sanomaa hälle,

kai ristiretkestä puhui jo tälle.

Voi aistia melkein raippojen soitot,

ja laskea viimeiset aamujen koitot.

Leijui ilmassa väreily kuin tunne tuo,

kun katkeran yrttinsä yksin Hän juo.

Veli Lillinen