Olen kuin poikanen ilman leipäpaloja,

uskallanko Herralleni tarjota ees kaloja.

Kansa oli asettunut ruohomatolle,

kipaisenko itse tästä katselemaan katolle.

 

Voihan Jeesus leivän loihtia vaik’ kivestä,

siinä ei mumminkaan nahkahammas livestä.

Kun väki oli ruokittu astuin arkana alas,

kysellen kuin kyynelissä ”riittivätkö kalas”?

 

Nyt kun eväät siunatut täyttävät jo koreja,

ei tarvinnut nälkäisten etsiskellä toreja.

Oli aikaa kuunnella ihme pappia,

jos kaiken kertois tuosta tulis monta mappia.

 

Veli Lillinen