Syntiinlankeemuksessa oli kysymys siitä, että käärmeen houkuttelemana ensimmäiset ihmiset halusivat tulla Jumalan kaltaisiksi. Tämä näkyy ihmisessä edelleenkin monilla eri tavoilla, mm. halu hallita eli olla parempi kuin toiset ihmiset on meissä edelleenkin vallitseva syntiinlankeemuksen seuraus.

Halu hallita ja olla parempi muita näkyy kristillisessä elämässä taipumuksena tuomita muita ihmisiä. Toisten ihmisten viat ja virheet nähdään suurina kun samalla vähätellään omia virheitä tai jopa kiistetään niiden olemassaolo.

Jeesus opetti selkeästi, ettei meille ole annettu tuomiovaltaa toisiin ihmisiin nähden, vaan se valta on yksin Jumalalla. Jumala näet kaikkivaltiaana ja kaikkitietävänä yksin kykenee antamaan oikeudenmukaisen tuomion.

Ihmisen vajavaisuus näkyykin siinä, että tarkastelemme asioita ja tapahtumia omasta, suppeasta näkökulmasta. Hengellisissä kysymyksissä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että rakennamme omista kokemuksistamme ja omasta elämästämme sapluunan, johon jokaisen uskovan olisi sovittava: jos hän ei siihen joltakin osin asetu, julistamme hänet eksyneeksi tai ainakin parannusta kaipaavaksi. Emme toisin sanoen kykene asettumaan hänen asemaansa ja ymmärtämään sitä elämää ja todellisuutta, jossa hän elää ja sitä, että ihmisen ainutkertaisuus näkyy myös tavassa palvella Jumalaa!

Jeesus sanoi, että sillä mitalla millä mittaamme muille myös meille mitataan! Jos siis olemme armottomia muille, vedämme tuomion itsemme ylle mutta jos armahdamme muita myös meidät armahdetaan!

Älkäämme siis tuomitko uskonveljiämme tai -sisariamme omien, vajavaisten ja vääristyneitten mittareidemme mukaan vaan kantakaamme toistemme kuormia niin täytämme Jumalan lain!

Matti Lappalainen