Väsyneenä, haavoittuneena istun elämäni tien ohessa.

Ei askeltakaan eteenpäin, omat voimat on loppuneet - odotan.

Turhaaanko? - En.

Jumala, syliisi sinä nostat väsyneen.

Hellyydestä tunnen koko rakkautesi valtavan määrän.

Silmäni ummistuu, tahdon tuntea sinun lämpösi, rakkautesi.

Lepään ja odotan. Sylissäsi on niin hyvä olla.

Jumala rakasta minut ehjäksi jälleen. Ehjäksi kohtaamaan maailma.

Ehjäksi rakastamaan toista ihmistä.

Halusimme tai emme, elämäämme tulevat vastoinkäymiset, surut, sairaudet, ahdistukset joskus niin raskaana,että alamme valittamaan niiden painojen alla. Elämästämme aivan kuin putoaa pohja pois.

Saatamme joutua uskon elämässämme syvään kriisiin, ihmetellen etteihän näin pitänyt käydä. Muista ystäväni silloin, Jumala lähestyy heitä jotka ovat särkyneet, lukkiutuneet omiin kipuihin. Kipusi salpaa toimintakykysi, vetäydyt ettei sinua satuteta enää, pelkäät luottaa uudelleen.

Ystäväni jätä koko kipeytesi Jumalan rakastaviin käsiin.

Älä pelkää ystäväni, rukoile tahtoa antamaan anteeksi niille, jotka ovat loukanneet ja haavoittaneet sinua.

Ps: 61:3 Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy.

Saata minut Kalliolle, joka on minulle liian korkea, sillä Sinä olet minulle turvapaikkani, torni vihollisia vastaan.

Jumala itse nostaa meidät Kristus kalliolle jolle itse emme jaksa nousta.

Ystäväni annathan myös anteeksi itsellesi. Hyväksy itsesi, Pyhä henki luo sinussa uutta, siihen menee aikaa,mutta ymmärrät sen aikanaan.

Levätään Jeesuksen sovitustyössä ja hänen rakkaudessaan.

Siunaten sinua ystäväni Pirkko Kuvajansaari