Hilja Aaltosen päivänhartaus kirjasta lainattua.

”Niin kuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin” 5 moos. 33:25

Me suomalaiset olemme sukupolvesta toiseen tottuneet kotoiseen ruisleipäämme niin, että siitä on tullut meille ihan kansallinen toimeentulon symboli. Ravinnon perustarve on taattu, jos leipää riittää.

Ja samaa tyyliä on myös hengellisissä ruokatottumuksissamme.

Kaipaamme turvallista,rukiista sanan saarnaa.

Aina silloin tällöin meille kuitenkin tarjotaan ulkomaista tuontitavaraa. Pöytä katetaan ihanilla lupauksilla kauniiksi ja kakut päällystetään inhimillisen mielemme makuisilla koristuksilla.

Jossain juhlahetkessä tälläisen pöydän ääressä tuntuu,että eväs miellyttää ja ravitsee. Mutta monesti arki pudottaa meidät takaisin maan pinnalle. Elämä sanoo painavan sanansa siitä, mitä maalllinen vaelluksemme todellisuudessa on. Siellä on vilua,hellettä,yksinäisyyttä, pimeitä taipaleita,monenlaisia koettelemuksia, kärsimystä.

Näillä taipaleille ei ulkolaisilla resepteillä leivotut eväät maistu,eikä niiden ravintoarvo riitä voimaksi matkalle.

Vanhat Jumalan pyhät ovat kautta aikojen tienneet, ettei Herran omien elämä ole pelkkää päivänpaistetta tai myötämäkeä. Mutta he ovat kokeneet myös sen, ettei Hän omiaan jätä yksin eikä hylkää missään tilanteessa.

Se kotoinen, rukiinen sanan leipä on sitä, millä sielumme ravitaan niin, että jaksamme läpi pimeimpienkin taipaleiden. Tietä ei tehdä helpoksi, mutta voima sillä vaeltamiseen annetaan ylhäältä. Niin tänäänkin. Meille kaikille.

Sinulle siunausta toivotellen Helena Surakka