Apostoli Paavali kehottaa meitä kunnioittamaan toisiamme. Hän sanoo:”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämisiä toisianne kohtaan. Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne (Room. 12:10)

Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Hän on myös luonut jokaisen meistä ainutkertaiseksi persoonaksi, niin että kahta täysin samanlaista ihmistä ei maailmassa ole. Ainutlaatuisuutemme ilmenee myös siinä, että meidän on joskus vaikeaa hyväksyä ja ymmärtää ihmistä, joka ajattelee, puhuu ja myös toimii toisin kuin me, ja jonka ajatukset eivät käy yksiin omiemme kanssa. Tällöin rakennamme helposti ennakkoluuloistamme suojamuurin, joka estää meitä kohtaamasta aidosti meille outoa ja erilaista ihmistä. Saatamme myös hengellistää tuon erilaisuden niin,että julistamme tämän ihmisen käyttäytymisen ja käsitykset vääriksi vain siitä syystä, että ne poikkeavat omistamme. Käyttäytymisemme tuota ihmistä kohtaan saattaa muuttua vähätteleväksi, opettavaksi ja jopa hyökkääväksi kun yritämme saada tuota ihmistä itsemme kaltaiseksi, omien ennakkokäsitystemme muottiin sopivaksi. Ja mikä pahinta, luulemme tehneemme tälle ihmiselle rakkauden työn, vaikka olemme saattaneet loukata häntä todella syvästi, ja näin vieneet häntä kauemmaksi Kristus-ruumiista ja ehkä jopa karkottaneet hänet seurakunta-yhteydestä!

Inhimillinen vajavaisuutemme ilmenee monin tavoin! Yksi on se, että samalla kun herkästi tuomitsemme lähimmäisissä ilmenevää erilaisuutta suhteessa omaan itseemme me edellytämme lähimmäisiä hyväksymään itsemme juuri sellaisina kuin olemme, vaikka käytöksemme aiheuttaisi haavoja kanssaihmisten sieluun. Eli muiden on muututtava, ei meidän! Tämä on rakkaudettomuuden ja itsekkyyden syntiä, josta Jumala haluaa meidän jokaisen tekevän parannusta! Koska Jumala on luonut meidät ainutkertaisiksi ja hyväksyy meidät omina persoonina, ei meilläkään ole oikeutta tuomita toistemme ainutkertaisuutta. Mutta kunnioittaminen ilmenee juuri siinä, että olemme valmiit itse tarkastelemaan käyttäytymistämme ja käsityksiämme jos huomaamme niillä haavoittavamme läheisiä.

Erilaisuuden kunnioittamisessa ei ole kysymys synnin hyväksymisestä vaan keskinäisestä rakkaudesta, sillä siellä missä keskinäinen rakkaus ja toistemme kunnioittaminen saa vallata sydämemme, sieltä myös synti väistyy!

Olkoon alkava vuosi keskinäisen kunnioittamisen aikaa seurakunnassamme, sillä siitä meidät tunnetaan Jumalan lapsiksi!

Matti Lappalainen, pastori