Otteita Joyce Landorfin kirjasta kipeät ihmis suhteet.

Eräs piirre mikä näyttää olevan yleinen lähes kaikille ”säännöttömille” ihmisille,on kykenemättömyys anteeksipyyntöihin.

He eivät pysty myöntämään syyllisyyttään mihinkään huonosti menneeseen asiaan.Siis tulehtuneisiin väleihin suhteessa toiseen ihmiseen.

Voidakseen esittää pahoittelunsa ihmisen on ensin myönnettävä,että hän on erehtynyt tai tehnyt jotain väärää,mikä on tietysti jokaisen mielestä tavattoman nöyryyttävää. Ihminen voi pelätä että,jos tunnustaaa menetelleensä väärin niin ihmiset ei pidä heistä.

Kirjoittaja oli lukenut kirjan kristillisestä sielunhoidosta jossa suositeltiin rakkaudellista ja avointa keskustelua rikkoutuneessa ihmissuhteessa. Siis,sopia tapaaminen ja keskustella avoimesti lukkiutuneesta tilanteesta. Hän oli tutkinut psykologien ja psykiatrien kirjoittamia sekä kristillisten että – maallisten – artikkelien ja kirjojen lukemista.Hän havaitsi ja tuli ymmärtämään avoimen keskustelun terapeuttisen arvon.Tutkiessaan raamattua,hänelle valkeni,että avoin keskustelu on selvästi myös Jumalallinen tapa hoitaa vihan tunteita.( Tai voit nimittää niitä turhautumiseksi,haavoiksi,tai miksi tahansa muuksi,jos tahdot). Joita tulehtuneet ihmissuhteet tuovat tullessaan.

Matteuksen evankeliumissa 5:21-24 Jeesus kertoo toisen kaltoin kohtelusta ja sitten:Sentähden jos tuot lahjasi alttarille ja siellä muistat,että veljelläsi,on jotakin siuna vastaan,niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen,ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

Todellinen anteeksipyyntö Joysen mielestä on sellainen,että menen suoraan asianomaisen henkilön luo ja sanon,mitä pyydän anteeksi-siis mitä tein väärin ja milloin.

Kirjassa on tälläinen näkökohta,että toisistaan välittävien ihmisten kohdalla tällainen avoin keskustelu on toimiva ohje.

Mutta entäs ongelma ihmisen kanssa.Jos ongelma ihminen on kykenemätön myöntämään osuuttaan ongelmaan,niin vastavuoroinen keskustelu ei onnistu.Jos aiomme elää tulehtuneen ihmissuhteen kanssa,meidän on välttämätöntä luovuttaa ongelma ihmisemme Jumalan käsiin.

Me voimme odottaa ”ongelmaihmisemme”hyväsytyksi tulemista,kun meidän tulisi hyväksyä hänet kykenemättömänä selvittämään väliämme avoimella keskinäisellä keskustelulla.

Jumalan tahto on,että anteeksi antamus ja keskinäinen rakkaus ja yhteys vallitsisi toimiessamme palvellaksemme Herraa.

Tervehtien Irma Hartikainen

PS ” Säännötön” ihminen on tunne elämältään vaurioitunut.