Rakas seurakuntaperheen jäsen siskoni/veljeni, mitä sinulle kuuluu, miten jaksat?

Minun pimeä olotilani (vaikka en asukkaan Kaavilla) on välillä hyvin ahdistavaa, masentavaa epätoivoa. Johtunee melankoliaan taipuvasta luonteestani, ehkä.

Vedän kuin magneetti kaikki maailman murheet päälleni.

Olen kuitenkin löytänyt lääkkeen, ja se on Jeesuksen ristin luona.

Mitä lähemmäksi ristiä hapuilen pois pimeydestä, alkaa valo pikkuhiljaa kajastaa sydämeni synkkiin huoneisiin ja saan uuden voiman ja ilon.

Ristin luona kiusatulla langenneella vaivatulla paras paikka on.

"Ristin luona pohja kestää, armo putoomasta estää kauhun kuluihin.

Toivo epätoivon voittaa, sydän puhdistuu."

Emme kukaan välty vastoinkäymisiltä, varmasti sinäkin olet ollut "syvissä vesissä."

Erään ystäväni kanssa meillä on ollut tapana sanoa toisillemme; "Ei saa jäädä tuleen makaamaan!" Vaikka nokka on porossa nouse ylös, vaikka ryömi ristille, sota on Herran hän raivaa tien!

Tunnetko Hänet, mistä saat ravintoa, että pahana päivänä pysyisit pystyssä ja voisit vastustaa pahan palavia nuolia?

Jumalan sana, se on hengen, sielun ja ruumiin ravintorikkain leipä. Sitä saamme kuulla kun seurakuntaperheenä kokoonnumme yhteen rakentuen ja eheytyen uskossa.

Kotialttarilla kahden Jeesuksen kanssa saamme henkilökohtaista, juuri sinulle ja minulle, tarkoitettua evästä.

Valo loistaa Jeesuksesta kun vain haluamme kulkea sitä tietä.

Mark.16;6 Mutta hän sanoi heille.

"Älkää peljästykö, te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu.

Hän on noussut ylös; Ei Hän ole täällä!

Kuolemallaan Jeesus vapautti meidät synnin orjuudesta ja hankki meille pelastuksen.

Kun kokoonnumme yhteen, rohkaistaan toinen toisiamme, jaetaan iloja ja suruja.

Janotaan yhä enemmän  seurakuntana Jeesuksen rakkautta ja Pyhän Hengen voimaa.

Kuljetaan toistemme vierellä rakastaen ja kuunnellen, viedään ahdistukset ja pahat olot Jeesukselle, hän jaksaa ne kantaa.

Sinua siunaten ! Pirjo Pasanen