Tähyilen kaukaista taivaan rantaa,
sieltä jo kohta korviini kantaa,
pasuunan ääni kirkas tuo,
mi kutsuu mua Herran luo.

Pilvissä Herrani saapuu mun,
kutsuu taivaan riemuhun,
muuta en kaipaa enää lain,
Herrani kun saan nähdä vain.

En enää täällä viihtyä mä voisi,
kuin taivaan kellot sielussani soisi.
Mä kauas täältä maasta halajan,
luo rakkaan Jumalan ja Karitsan.

Karitsan häät silloin siellä on,
En enää koskaan oo onneton.
Ylistys,kunnia Herralle,
sekä taivaan ja maan luojalle.

Pirjo Katainen