Ristiin naulitse, huusi vain kansa,
joka hetkessä unhoitti Jumalansa.
Soitteli ruoska viimeiset sävelet,
kuin kysyen Hältä,vieläkö kävelet.

Ei armoa annettu hetkellä tuolla,
kun Jumalan Pyhän täytyi noin kuolla.
Vasta kun verensä kummulla hyytyi,
kansa tuo julma tekoonsa tyytyi.

Vaan turhaan ei ristillä verensä valu,
siihen kaipaavan ihmisen syttyvi halu.
Se puhdistaa synnit sisältä suuret,
tutkien sydämen salatut juuret.

Veri kerran on takuu taivahan portilla,
siellä ei arpaa vedetä kortilla.
Vaan kirjat on kirkkaat Kristuksen Isällä,
kun merkkiä näytät olet taivaassa sisällä.

Veli Lillinen