Viivyn hetken Herrani edessä tässä
olen kuin kotiin lähtemässä.
On arpeni arat,ne polttavat lasta,
kai syynsä ymmärrän taivaassa vasta.

Silmät,kuin hapuillen taivaalle luon,
siinä pyyntöni hauraan Herralle tuon.
Isä,tiedän et minulta apuas kiellä,
vaan kaipaus olla on luonasi siellä.

En tuonelan virtaa ylitä uiden,
vaan tahto on taivaalle mukana muiden.
Vain auttaa voi mies jyrällä kaulittu,
synteimme tähden ristille naulittu

Veli Lillinen