Mieti ihminen käytkö kaukana Luojasta,

etsien apua kirkkosi suojasta.

Vähän tunnet vain ristillä riippuvaa miestä,

kannat mukana huolien raskasta iestä.

 

Siitä pääsy on vielä verensä kautta,

tuolla virralla kulje ei tuonelan lautta.

Se kerran on johtava Isäsi luo,

onhan satama taivaassa jonne se tuo.

 

Siellä riemu ja iäinen ilo on suurin,

kun taivaasta avataan ovea muurin.

Saavut sinne soidessa enkelten kuoron,

kun odotat hetken saat sinäkin vuoron.

 

Kuka täällä vielä murheissa nyyhkii,

tiedä kerran Kristus kyyneleet pyyhkii.

Muuta vaadi ei meiltä kuin puhdasta mieltä,

voima matkalle annetaan armosta sieltä.

Veli Lillinen