Blogi

Harvinainen lentomatka

 

Isäni jäämistöstä löytyi vanha lehtileike,joka lienee julkaistu itsenäisyytemme alkuvuosikymmenillä Savo-lehdessä.Kaukaisen sukulaiseni lentomatka innosti itseäni ilmailuharrastajana muistelemaan tapahtunutta uudelleen.

1800-luvun lopulla Nilsiän Urimonlahden kylässä (nykyisin Varpaisjärveä)Pitkälän taloa isännöivät veljekset Lassi,Antti ja Junnu Pitkänen.Eräänä kesäpäivänä Junnu oli mennyt kahden muun työmiehen kanssa korjaamaan tuulen repimää riihen kattoa. Hän oli ollut katolla ottamassa vastaan miesten ojentamia tuohisia ja malkoja.Työn ollessa jo lähes valmis heidät pääsi yllättämään arvaamattoman voimakas pyörremyrsky.Työmiehet juoksivat läheiseen perunakuoppaan,mutta Junnu ennätti vain heittäytyä katolle mahalleen.Hän ei voinut muuta kuin tarrautua tiukemmin kattomalkoihin.Raju tuulenpyörre tempaisi riihen katon ilmaan ja liidätti sitä kohti Syvärin järveä.Mukaan tarttunut seinähirsi putosi kyydistä läheiseen lampeen katon pysyessä muutoin ehjänä.Perunakuoppaan pelastuneet,pelästyneet miehet olivat kertoneet Junnun jääneen katolle.Tyrmistyneenä talonväki oli ihmetellyt tapahtunutta.Kun siihen aikaan ei ollut puhelimia,niin ei auttanut kuin odottaa tilanteen selviämistä.Muutaman tunnin kuluttua kotipihalle oli ilmaantunut säihkähtänyt mutta muutoin täysin terve Junnu.Hän oli sanonut pitäneensä erityistä kiirettä kotiväkensä luo.Lentomatkastaan Junnu kertoi,että hän oli kauhukseen vain huomannut lentävänsä katolla myrskyn vietävänä sydän syrjällään.Kuulemma oli käynyt aavistus seuraamuksesta katon pyörähtäessä tai hajotessa,mutta niin vain matka oli jatkunut käsittämättömän vakaana tuulen tuiverruksessa.Syvärin järven ylityksen ja noin kolmen kilometrin lennon jälkeen katto miehineen laskeutui Likolahden talon pihalle.On siinä ollut talon väellä ihmettelemistä.

HARTAANA USKOVAISENA ELÄNYT JUNNU KUOLI ESPANJANTAUTIIN VUONNA 1919.

Lentomatkalla kyydistä pudonnut hirsi oli ollut silloin vielä pystyssä lammessa.

Aikojen takaa kirjoituksen myötä siunausta toivottaa Esko Holopainen

Pietarin kysymys

Pietarin kysymys Jeesukselta.Olemme luopuneet kaikesta,seuranneet sinua mitä me siitä saamme.Mat:19:27 Ei tainnut Pietari tässä vaiheessa käsittää ja ymmärtää niitä moninaisia rikkauksia joita saa vain Jeesuksen seurassa kulkeva kokea. Myöhemmässä vaiheessa Pietarille avautui näkö alue mitä saa Jeesuksen seurassa kulkeva 2 Piet:1:3-4 kirjoittaa niistä kalliista ja suurista lupauksista joita Jumala antaa Jeesuksen seurassa kulkevalle,että pelastuisi siitä turmeluksesta joka maailmassa himojen tähden vallitsee.Voisi sanoa kiitos Isä tästä lupauksesta.1.Piet:2:10 saa kokea syntinen ihminen armahduksen.Syntien anteeksi saamisen.Saa kokea johdatuksen Jumalan luokse Kristuksen kärsimys kuoleman tähden.1.Piet:3:18 Siinä se on.Kiitos Jeesus. Jeesuksen seurassa kulkeva odottaa taivaita ja uutta maata jossa vanhurskaus asuu.Ei kyyneneleitä ei kuolemaa,ei syntiä,ah mikä lupaus. Kiitämme veljet ja siskot näistä Jumalan lupauksista ne on meille annettu.Erikoisesti sinä kärsivä sisko ja veli joka nyt taistelet omien tuskien kanssa.Kuule Jeesus auttaa sinua.Siunaamme toisiamme Jumalan suurten lupauksien kantavaan voimaan Jeesuksen nimessä.

 

Matti Mustonen

Perustus

Kotakylällä on vanha autio talo, joka alkaa olla kaatumis pisteessä.Ränsistynyt, asumis kelvoton rakennus.Se on joskus  ollut kauniisti rakennettu,koti jollekkin.Tuossa kodissa on suunniteltu tulevaa.Varmaan perhekkin perustettu.On ollut unelmia ja haaveita.Tuo talo on rakennettu ajatellen että se kestää.Perustuskin on varmaan tehty kunnolla.Mutta tuli päivä että siitä perhe muutti pois,mikäpä minnekkin.Ja talo jäi autioksi.Raamatussa kerrotaan viisaasta rakentajasta 1.Kor:3:10-15.”Olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen ja toinen rakentaa sille.” Siinä muistutetaan, katsokoon kuinka rakentaa.”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi,mikä on jo laskettu ja se on Jeesus Kristus”.

Nämä meidän kotimme ajan kanssa haurastuu.On tehtävä korjauksia, putkistoja uusittava,uutta maalia pintaan.Voi löytyä yllätyksiäkin,hometta ja muuta hankaluutta.Mutta ne on korjattavissa.Tuota kotakylän taloa,sitä ei kukaan ole rempannut,ei välittnyt sen kunnosta ja tulos näkyy jo päälleppäin. ”Itse kunkin työ tulee näkyviin” Tämä meidän olemuskin,sekin joutuu joskus rempan kohteeksi.On sairautta,raihnaisuutta.Elämä tuo tullessaan murheitakin.Ollaan hengellisestikin erämaassa.Kaikesta tärkeintä lienee kuitenkin että miedän elämä on Kristuksessa.Tuo ihmeellinen veren voima saisi meitä puhdistaa päivittäin ja hetkittäin.Uudistaa ja vahvistaa.Jumalan sana on annettu meille ohjeeksi matkalle.Ja kun Pyhä Henki saa sen meille kirkastaa se hoitaa,se korjaa,se parantaa.Se tuo erämaan helteestä lähteelle, joka pulppuaa raikasta virvoittavaa vettä.On aika välillä hiljentyä.On aika että meidän sisimpämme saa hoitoa.Että sinne lasketaan Jumalan ajatuksia.On aika etsiä Herran kasvoja.Sananlaskujen luvut ovat ihmeellistä luettavaa.Siinä on koko elämän kirjo.On ohjetta monenmoista.Siellä 3 luvussa kehotetaan turvaamaan Jumalan sanaan.Ei unohtamaan opetusta.Laupeus ja uskollisuus älköön sinua hylätkö.Kiedo se kaulaasi,kirjoita se sydämesi tauluun.Neuvotaan turvaamaan kaikessa Herraan.Tuntemaan hänet kaikilla teillä.Sanotaan myös,älä pidä halpana Herran kuritustakaan, äläkä vieroksu Hänen ojennustaan.Sillä jota herra rakastaa,sitä hän kurittaa niin kuin isä poikaa,joka on hänelle mieluinen.Uskon että on tulossa aika jolloin Jumalan sanan nälkä kasvaa kasvamistaan.Ei tarvita katsella oikella eikä vasemmalle vaan Jeesukseen.Luottaa veren väkevään voimaan.Kerran meidät lohkaistiin maailman kalliosta,nostettiin Kristus kalliolle.Ja tuo kallio ei murru ajan saatossa.Sitä ei myrskyt eikä ajan aallokot murra.Saakon Pyhä Henki meitä ohjata,rohkaista tällä elämän kaidalla tiellä.

 

Lämpimiä kesäpäiviä ja siunausta toivottelloo  Helena Surakka

Taivas kuulee


Olin hankala lammas, kai laumani vaikein

vaan tarhuri hoiti, mua mielin haikein.

Hän öljyllä voiteli, haavani pahat

kelvannut ei hälle,maksuksi rahat.

 

Hän vaati vain minulta sieluni sisintä

nyt muistelen matkaani ristille pisintä.

En kuuntele enää sielujen varasta

vaan kummulla Golgatan uhria parasta.

 

Näen edessä miehen kuin kaukaisen näyn

nyt varoen astun ja lähelle käyn.

Oli revityt kasvot ja runneltu muoto

tiesin tähteni on tuo verensä vuoto.

 

Kuiskasin hiljaa vain liikkuivat huulet

”Autathan minua jos sanani kuulet”

Mietin lausetta tuota vienyt ei tuuli

sen taivas ja tarhuri varmasti kuuli.

 

Veli Lillinen

Sanoma Jumalalta

Sain kerran seuraavanlaisen kirjoituksen,joka olisi mielestäni hyvä jokaisen lukea ajatuksen kanssa,sillä me olemme itsekukin vajavaisia ja teemme virheitä.

Ehkä yksi elämäni tärkeimmistä saarnoista on nyt tässä.Se ei ole pitkä,mutta se on tärkeä.Luin Joh:kirjettä ja kuulin Jumalan äänen.Rakkaus voittaa kaiken.Uusi käsky on rakastaa veljiäsi ja rakastaa vihamiehiäsi.Joka rakastaa se tuntee Isän ja Pojan.Mutta mitä Jumala sanoi? Älä pelkää rakastaa.Tähän asti olet halunut miellyttää minua noudattamalla oikeita oppeja ja esiintymällä niiden puolesta.Siinä ei ole mitään pahaa.Mutta minulla on sinulle uusi tie todellisen evankeliumin levittämiseen.Tie, jolla elämääsi aukeaa ennennäkemätön siunaus.Älä pelkää rakastaa,älä pelkää osoittaa rakkautta menestysteologeille,karismaatikoille,vihamiehillesi ja muille jotka suhtautuvat sinuun nyrpistäen nenäänsä tai halveksien.Minun poikani osoitti jo tien.Hän rakasti kaiken valmiiksi ristillä.Hän antoi rakkaudesta ihmisiin rautanaulojen lävistää kätensä ja jalkansa.Viaton veri vuosi ja hän kuoli syyttömänä.Hän rakasti jokaista.Sinä et voi olla suurempi.Voit elää vain Kristuksen kautta.Usko,että minun rakkauteni voittaa maailman.Minun rakkauteni on suurempi kaikkea.Se on ainoa todellinen evankeliumi.Rakasta ehdoitta lähimmäistäsi ja saat huomata,että rakkauteni Pyhän Hengen kautta vuodatettu sydämeesi tulee johdattamaan heidät kaikkeen totuuteen.

Veljet ja sisaret.Kun minä olin tämän sanoman edessä,minä säpsähdin sisimmässäni.Silloin ymmärsin jotain Kristuksen suuruudesta.Jäin miettimään miten Kristus kirkastuu seurakuntaruumiissa ja huomasin,että ainoa väkevä todistus Kristuksen läsnäolosta on aina ollut rakkaus.Jeesuksen rakkaus joka hukuttaa alleen kaiken.Rakkaus on todellinen veren evankeliumi.Golgatan hinta oli lähimmäisen ehdoton hyväksyminen.Esteet poistettiin Golgatalla ja tie avattiin Isän sydämelle.Kun Kristus elää meissä,me olemme rakkauden lähteitä,elämän virtoja.Annetaan elämän virrata meissä.

Taivaallinen Jumala.Tee meistä todellisen rakkauden lähteitä.Elämän virtoja.Anna rakkautesi virrata meissä niin,että sinun Poikasi kirkastuu ja saa kunnian.Anna jokaisen lukijan tajuta,että sinä kuolit Golgatalla avataksesi rakkauden lähteen.Opeta meitä rakastamaan toisiamme ehdoitta.Siunaa jokaista meitä ja tule suureksi ja rakkaaksi meille jokaiselle. Aamen!

Kristityillä ei ole oikeuksia,ne ovat naulittuna ristille.Kristityillä on yksi etuoikeus,antaa anteeksi.

Teitä Jeesuksessa siunaten  Leena Lehtonen

Valvokaa

 

"Pitäkää varanne, ettei päihtymys ja juopottelu eivätkä maalliset murheet raskauta teidän sydäntänne, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niin kuin ansa. Se päivä näet saavuttaa kaikki, jotka maan kamaralla asuvat. Valvokaa siis kaiken aikaa ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paeta kaikkea sitä, mikä on tapahtuva, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä." Luukas 21:34-36.


Tulee hetki, jolloin ihmiset riisutaan kaikesta maallisesta ja joudumme seisomaan Kaikkivaltiaan edessä. Tulee hetki, jolloin teemme tilin tekemisistämme ja tekemättä jättämisistämme. Millään maallisella vaivannäöllä ei enää ole merkitystä. Ei sillä, kuinka korkeassa asemassa olemme työskennelleet, eikä sillä kuinka suuri pankkitilimme saldo on eläessämme ollut tai sillä, minkälaisia saavutuksia olemme saaneet.

Yksinkertainen kysymys, "Onko sinun nimesi elämänkirjassa?", tullaan kysymään jokaiselta.

Herra antakoon Pyhän Henkensä kautta voiman kestää lujina Hänessä, jotta kerran saisimme periä Hänen valtakuntansa. Jeesus siunatkoon jokaista Kaavin seurakuntalaista niin, että lamppumme saisi täyttyä öljystä ja että olisimme hereillä Hänen saapuessa kirkkaudesta. 

Siunaavin terveisin Tuulia Voutilainen

 

 

 

Tämä päivä

Jokainen päivä on lahja,

vaan kerran se annetaan.

Ei yhtään päivää meille,

tarjota uudestaan.

 

Päivän jokainen hetki on ainutkertainen,

ja monta on mahdollisuutta

miten käytän hetken sen.

 

Jos huomaan lähimmäisen ja iloa hänelle jaan,

niin moninkertaisena sen itselleni myös saan.

 

Tämän lainatun runon myötä toivotan siunausta jokaiselle.

Marja-Leena

 

 

 

Lisää artikkeleita...