Ilman siipiä
Kuinka enkelin lailla lensinkään
vaikka siipiä ollut ei ensinkään.
Kävi myrskyissä mulle kuin akanoille
eihän siipiä annettu pakanoille.
Nyt ihailen liitoa lintujen perään
hiljaa kuin unesta uupuneen herään.
Ja astelen aivan kuin maahan lyöty
on suuret haaveeni rinnasta syöty.
Kunpa voisin jättää kuin kipinä säteen
kun Herrani tarttuu uupuneen käteen.
Hän ilmojen halki vie ilman siipiä
tuo aika koittaa kohdalle hiipiä.
Päättyyhän kerran laskenta ajan
kun enkelten saatossa ylitän rajan.
Tahdothan olla matkalla tuolla
jossa ei tarvitse siivetön kuolla.
Veli Lillinen