Hetkinen vieläOlen kylvänyt siementä pellolla hyisellä, kauniilla säällä ja viimalla hyisellä. Jo jyvät on viimeiset käsissä näissä, vaan tiedä en näänkö ne tähkäpäissä.
Tyhjän vakkasen kanssa laidalla pellon, odotan kutsua Jumalan kellon. nyt ojenna kätesi pinnalle maan, johon uskossa Herran tarttua saan.
Vielä arkana anon,anna rakkautta hiven, tahdon kourastain pudottaa viimeisen kiven. Sen kanssa en ystävä matkaasi estä, vain hetkinen vielä vierelläin kestä.
Kaipailen taivasta uutta huomista, miettien onko perille tuomista. Vaikka ois vienyt satoni halla, odotan siunaavan sateensa alla.
Veli Lillinen |
Rauhaa rakkaat sisaret ja veljetRauhaa rakkaat,sisaret ja veljet kristuksessa Jeesuksessa! Tästä menneestä ihanasta kesästä saamme kiittää Jumalaa ja syksykin on ollut kaunis ja lämmin.Olemme saaneet Hiomaton timantti
Rakkaudellinen tervehdys
Nyt kesälläkin olemme varmasti tehneet matkaa niin että kivi(ä) hiertää kengässä ja olemme kompastelleet lillukanvarsiin tai vielä isompiin esteisiin. Tämä aloitus pitää sisällään hyvin vakavan asian josta haluan nyt lyhyesti kirjoittaa. Meille kaikille on varmasti joskus käynyt niin että joku ihmis-suhde tai muu asia on alkanut hiertämään mielessä niin paljon ettei muuta pysty ajattelemaankaan,lisäksi menevät yöunet ja pinna kiristyy kärttyisyyden käyrän noustessa kohti korkeuksia. Mistä siis apu ongelmaan. Kiven saa helposti pois kengästä,mutta tämä jälkimmäinen ongelma onkin hankalampi ratkaista. Toki haluamme asian selvittää sillä kuka meistä haluaa nilkuttaen kulkea elontietä eteenpäin. Yhdessä iskelmässä on hengellisestikkin hyvin varteenotettavat sanat ”rakasta,kärsi ja unhoita” näiden lisäksi tarvitaan aimoannos rukousta ja nöyrää lapsenmieltä,sillä ylpeys on huono matkakumppani ja takaa nilkuttavaa menoa elontiellä jatkossakin. Asiat ja ongelmat eivät katoa ja korjaannu itsestään vaan meidän on tietoisesti haluttava muutosta ja tiedostettava se tosiasia että nöyräksi on mahdollisuus kasvaa silloin kun se kivi hiertää kengässä ja voimme peilata itseämme raamatunsanaa vasten. Olkaamme silti armollisia itseämme ja toisiamme kohtaan. Sitten vielä ne lillukanvarret ja isommat esteet,ehkä kirjoitellaan niistä toiste,mutta siihen asti riittäköön varoituksen sana. Varo takertumasta pieniin asioihin ja kierrä viisaasti isommat esteet. Iloista ja siunattua loppukesää kaikille Ja lukekaa Room.12 ainakin viimeinen 21 jae. Terveisin Eija Mäki |
Armoilla tuulenAstuu taivaan tarhuri saralla huokaillen kuka on vienyt tähkiä ruokaillen? Vain paljaat on korret lehtien alla veikö sadosta parhaimman hyytävä halla?
Oi tarhaaja hoivaa huolella tilusta ethän välitä pienestä vilusta. Vaikka tuuli tuima käy viiltäen yli tiedä on edessä lämpöinen syli.
Olethan valmis jättämään pellot kun kotiin kutsuvat Jumalan kellot Kerran pursuaa täynnä taivahan aitat mieti ystävä tarkoin mihin sirppisi laitat
Hetken katselen laihoa laidalla töyrään mieleni taipuu kiitokseen nöyrään Siinä antaudun arkana armoille tuulen Pian sinut vien kotiin kuin kuiskauksen kuulen Veli Lillinen Armon aurinko ristiltä loistaa
2 kor. 3:17 - 18 Istun sunnuntai aamuna rukoushuoneen penkissä ja ajattelen elämää kuinka lyhyt se onkaan,hetki vain ja ihminen on poissa. Koulutyöntekijä alkaa puhua kertoo miten voi suorittamisen ja vaatimuksen alla väsyä ja uupua kokonaan. Kuuntelen ja ihmettelen miten nuori mies on kokenut niin paljon.Kohta nousee keltaisen viltin alta ränsistynyt pyörän rengas runkokin vääntynyt kieroon, kokonaan vinksin vonksin. Puhuja kertoo tämmöisenä monesti näen itseni,rikkinäisenä,vääntyneenä,kolhiintuneena. Mutta kun tuo Jumalan armon aurinko saa peittää tuon rikkinäisen elämän siitä tulee käyttökelpoinen, Jeesukselle rakas tämmöisenään. Uskon että Jumala haluaa rohkaista meitä ja toivoo että meiltäkin löytyisi välillä pieni rohkaisun sana. Ei olla liian viisaita, kaikki tietäviä, vaan että meistä jokainen voisi kokea minuakin tarvitaan.Jeesus sanoi se on täytetty, Hänen verensä kautta ollaan puhtaita käyttökelpoisia,hänen työnsä ristillä riittää meidän jokaisen elämässä.Veri riittää tänäkin päivänä.Vapauteen Kristus meidät vapautti ja toivon että tuo ihmeellinen Hengen vapaus saisi lisääntyä seurakuntiemme keskellä niin että heikoinkin,vajavaisin, elämässä epäonnistunut voisi kokea olen sisarieni ja veljieni keskellä hyväksyttynä ja rakastettuna. Heimo laulaa: Vähän ehjempi ehkä kuin eilen, silti valmis en ollenkaan. Oman hiljaisen kipuni tunnen milloin opin sen kantamaan. Vähän ehjempi ehkä kuin eilen kovin särkyvä sittenkin, surusoittoni sielussain kuulen,usein murtuvan kyyneliin. Vähän ehjempi ehkä kuin eilen silti muistoni kantaa saan, jäljet pettymys lyöntien tunnen arkaa sielua haavoittaa. Silti ehjempi katseeni nousee minun kipuni hoidetaan,taivas särkyneet sydämet tuntee ja voi ehjäksi rakastaa.
Kesääsi siunaten ja rohkaisten luottamaan Jumalan armoon ja rakkauteen. Hannu Surakka Matkasi varrelle
”Jokainen matka alkaa askeleesta. Siksi ole tarkka,minne otat ensimmäisen askeleen” ”Sinun tulee tehdä se,minkä pystyt. Et yhtään enemmän tai yhtään vähemmän. Pieni voi olla suurta ja suureltakin näyttävä pientä” ”Jumala käyttää sinua sen verran kuin olet valmis käytettäväksi. Valmis antautumaan Hänelle” ”Hetki – elämä ohitse. Iankaikkisuus – ei lopu koskaan. Kumpaa varten elämäsi elit? ” ”Jos haluat läheiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa. Mene Hänen tykönsä. Mene useammin,mene aina kun voit” ”Et jaksa kantaa omia syntejäsi. Sen tähden ne ovatkin jo kannetut! Muista tämä aina” ”Et voi pysäyttää aikaa. Pysähdy sinä” ”Jos haluat tehdä hyvää itsellesi, tee sitä toisille. Se on hyvin kannattavaa. Ja silloinhan elämässäsi näkyvät hyvät hedelmät” ”Mitä ehdottomasti tekisin tänään? Rakasta, pieni teko, sana, hymy, rukous. Kylvä niitä usein” ”Suurin kaikista on rakkaus” 1kor.13:13 Matkallasi sinua siunaten Jeesuksessa. Muistetaan toinen toisiamme rukousalttarillamme.
|