Aikoinaan Pentti Viikilä toivoi laulua yhteistyön voimasta.

Puhuikin monesti aiheesta.......Tuo kannen kuva kertoo,enemmän kuin tuhat sanaa...Kummallakin aasilla huikoo,syömään tekis mieli,omalle kasalle.Mutta lenkki kaulassa estää kumpaakin pääsemästä murkinalle.Kunnes välähtää, istahettaan pohtimaan, olisko jotain konstia että sais evästä. Ja niimpä aasit tajuaa, syödään ensin toinen kasa,sitten toinen....Ja näläkä häviää.

Näin on seurakunta elämässä, emme onnistu muuten,kuin arvostamalla toinen toistamme,kunnioittamalla toinen toistamme,yhessä toimien,tuumaillen miten hommat hoidetaan. Se on yhteistyötä,johon Jumala on meitä kutsunut.

Olen melko varma ,että meillä kaikilla on omat kipupisteemme,elämän tilanteet, jolloin ei oikein mikään tunnu miltään, mutta kun saahaan tulla seurakuntaan,semmoisenaan,puuttellisena,virheellisenä, opimme ymmärtämään myös kanssamatkaajaa....Olen henkilökohtaisesti kokenut viime syksystä lähtien,että seurakuntamme ilmapiiri on ollut leppoisa, on ollu hyvä tulla tilaisuuksiin.... Meillä jokaisella on siihen osuus,siinä mielessä, että mitä kannamme sisimmässämme.....Uskon että me yhessä voimme vaikuttaa ilmapiiriin.. Siihen liittyy anteeksiantaminen, siihen liittyy halu siunata, unohtaa menneet, siihen auttaa jokapäiväinen rukous....Auta Jeesus, että tänäänkin voin siunata....Meillä on hyvä seurakunta. Jumala varmasti haluaa tänäkin vuonna antaa meille jotain,jota emme ole vielä nähneet. Joh: 17 luku kertoo, kuinka Jeesus rukoilee meiän omiensa puolesta,ja myös niitten puolesta jotka meidän sanojemme kautta tulevat uskoon. Tuo luku rohkaisee, meillä on paras rukoilija... 15-16 En rukoile että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta …..Tuo rukous on tarpeellinen meille…..varjele meidät pahasta.

On jos jonkinnäköstä visiota maailmalla,meillä on liikaa ääntä,liikaa kaikkea. Ja nämä on vaarana sotkea, jopa uskon elämämme....Katse kiintyy johonkin muuhun,kuin Kristukseen. ”Jae:21 että he olisivat yhtä,niinkuin sinä, Isä olet minussa ja minä sinussa.Rukoilen,että hekin olisivat yhtä meissä,jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.”

Maailma tarvitsee meitä. Se tarvitsee meitä kertomaan,että Jeesus rakastaa sinua....Käytetään kaikki maholliset konstit siihen sanomaan,eikä johonkin muuhun,joka vain rikkoo, vie kauas Jumalasta,kauas toisistamme.

Me tarvitsemme toisiamme, seurakunta tarvitsee meitä......siispä ollaan kun nuo kannen kaverit,jotka tajusivat mitä on yhteistyö.Ei vedetä eri suuntaan,vaan samaan suuntaan. Sitä tarvitaan nyt,enemmän kun koskaan.

Teitä jokaista siunaten....Hannu Surakka

Jumala on rakkaus! Tämä ilmaisu tarkoittaa sitä, ettei Jumala toimi suhteessa ihmiseen mistään muusta vaikuttimesta kuin rakkaudesta. Jumala rakastaa luomaansa ihmistä täydellisellä, meidän käsityskykymme ylittävällä Agabe-rakkaudella, jonka määrään emme voi millään omilla toimilla vaikuttaa, ei sitä lisäävästi eikä vähentävästi. Silloinkin, kun Jumala sallii elämäämme asioita, jotka tuntuvat meistä pahoilta ja epäoikeudenmukaisilta, on niidenkin asioiden takana Jumalan rakkaus, vaikka vajavaisina ihmisinä emme sitä aina kykene näkemään.

Meille ihmisille on usein vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä sitä, että olemme Jumalalle kelvollisia juuri sellaisina kuin olemme! Meitä pelottaa luottaa siihen,että Jeesuksen sovitustyö kestää ja armo riittää meille! Siksi alamme ponnistelemaan omin voimin,tullaksemme hyväksytyiksi Jumalan ja ihmisten silmissä ja oma kuvamme itsestämme alkaa muodostua suoritamiseen perustuvaksi. Tällä tiellä joudumme lopulta umpikujaan, joka vie meidät kelpaamattomuuden tunteeseen ja saa meidät suorittamaan entistä enemmän ja lopulta uuvumme ja jopa katkeroidumme elämälle ja Jumalalle.

Tällaisia ihmisiä kohdatessa olen huomannut sen, kuinka voimakkaasti armon sanoma koskettaa heitä ja he tuntevat usein hetken vapautunutta iloa. Mutta pian heitä alkaa tämä vapauden tunne pelottamaan ja he luulevat sitä jopa vihollisen työksi ja ajautuvat uudelleen lain alle entistä lujemmin.

Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh 8:31-32). Jeesus tuli siis vapauttamaan meidät synnin orjuudesta eikä hän halua, että annamme sitoa itseämme uudelleen. Lainalaisuus, joka ammentaa voimansa meidän kelpaamattomuuden tunteesta pyrkii sitomaan meidät uudelleen orjuuteen, joka vie lopulta elämästä uskon ja uskosta elämän!

Armo on helppoudessaan vaikea laji! Ja usein kaikken vaikeinta on armahtaa itseään. Mutta niin sinä kuin minäkin olemme Jumalalle rakkaita ja kelpaavia, juuri tällaisina kuin olemme!

Matti Lappalainen, Pastori

Naisten illassa Anna-Maijan luona , hänellä oli aiheena Jumalan johdatus. Tästä johdattautui itselleni ajatus,kirjoittaa omasta johdatuksen kokemisesta.Minun edellisen työpaikan sijaisuus loppui ja oli uuden työpaikan etsiminen. Näin unen, että lapsuuden naapurin emäntä unessa sanoi:” Nyt ei tulla kotoa kysymään, vaan minun tulee ottaa yhteyttä.”Edellisiin työpaikkoihin minuun oli otettu yhteyttä, kun olin työnhakijana tyävoima toimiston kautta. Nyt minulla oli sydämellä kotihoidon työ ja soitin ensin työvoima toimistoon ja sieltä kehotettiin soittamaan suoraan kotihoidon esimiehelle. Ja niin pääsin sitten heti tuuraamaan kodinhoitajaa ja sitten olin jonkinaikaa kotiavustajana. Ja sitten tuli mahdollisuus hakea oppisopimuksella kodinhoitajan opintoihin. Kun vein hakupaperia postiin niin rukoilin siinä kulkiessani ja sisimpääni tuli paikka raamatusta Jer.31:9 Ja minä johdatan niitä, kun he kulkevat rukoillen. Silloin tiesin,että saan opiskelupaikan. Kun opinnot oli käyty, niin avautui kodinhoitajan paikka kunnassa,ja haku siihen. Ajattelin, että kyllä minä pääsen siihen, kun osaan niin hyvin,mutta Jumala ryhtyi riisumaan omasta hyvyydestä ja ansiosta. Niin tulin armoa tarvitsevaksi ja epäuskoiseksi. Olin karpalo suolla ja siellä rukoilin hädässäni jotta, jos en saakkaan sitä paikkaa,niin tuli tämmöinen raamatunpaikka sydämelle.:Room 3 : 3 Mutta kuinka?jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta, tyhjäksi tekevä. Silloin tiesin, että saan sen paikan ja niin kävi. Kannattaa rukoillen kulkea! Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen, että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi

Siunattua syksyä toivottelee Irma Hartikainen