Kerronpa ensin ihmisen teoista ja sen jälkeen Jumalan suunnitelmista. Ihmisten teot eivät aina mene niin kuin suunnitellaan. Kohta on päivä,mitä tapahtui 106 v sitten 15.4.1912. Titanic oli tehty. Kolmikerroksinen laiva ja sen sanottiin olevan uppoamaton. Titanic oli lastattu Amerikan tavaral. Kaksituhatta oli siinä kahvisäkkiä. Kaksi oli siinä lampea ja kolme puutarhaa. Suuret orkesterit siellä kannella soitteli. Kapteeni kiikaroi kaukoputkellaan, ja varoitti Ismaolle, jäävuoret häämöttää. Ismao oli ilkeä ja istui salongissaan.Kyllä meidän laivamme jäävuoren musertaa.Mutta kun Titanic törmää jäävuoreen, kaikki kolme kerrosta särkyy ,ja vesi virtaa laivaan. Kun laivan höyrypannut viimein räjähti ,silloin jättiläinen repesi kahdeksi osaksi. Tuhat kuusisataa ihmistä Atlantti hautasi. Kyllä olisi kannattanut hiljentää vauhtia, ennen jäävuorta. Mutta ihminen on ihminen, ja tekee virheitä. Mutta Jumala ei tee virheitä. Me saamme kiittää Jumalaa että Hän antoi meille Jeesuksen. Immanuel Jumala meidän kanssamme. Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetleemissä, kuningas Herodeksen aikana. Tietäjiä tuli itäisiltä mailta, Jerusalemiin kumartamaan Juutalaisten kuningasta. Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Kun oli ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa keskusteltu, kutsui Herodes tietäjät luokseen, ja sanoi. Menkää,ja tiedustelkaa tarkasti lasta, ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan. Vai kumartamaan, eikun tappamaan. Mutta Jumala tietää ihmisten aikeet. Niinpä Hän ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi. Nouse,ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin. Sillä Herodes on etsivä lasta, surmatakseen hänet. Herodes kuitenkin kuoli kohta. Niin enkeli ilmestyi Joosefille ja sanoi. Nouse,ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan .Sillä ne ovat kuolleet jotka väijyvät lapsen henkeä. Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa. Ja sanoi, tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. Johanneksen ruokana oli heinäsirkat ja metsän hunaja. Mitä ennen on syöty, se näyttää tulevan uudestaan muotiin. Jeesus paastosi 40 päivää ja tuli lopulta nälkä. Kiusaaja tuli Hänen luoksensa, ja sanoi. Jos sinä olet Jumalan poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi. Mutta Jeesus sanoi. Kirjoitettu on ,ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Sitten kiusaaja vei Jeesuksen pyhäkön harjalle ja sanoi. Jos sinä olet Jumalan poika niin heittäydy tästä alas, sillä kirjoitettu on, Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, ja he kannattavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Sielunvihollinen jätti välistä lauseen, varjella sinua kaikilla teilläsi. Ei se mikään tie ollut pyhäkön harjalta alas. Jeesus ei langennut myöskään kolmanteen sielunvihollisen ansaan. Sen jälkeen oli vuorisaarna. Jeesus paransi muitakin, mutta eräs päämies tuli ja kumartui Hänen eteensä ja sanoi. Minun tyttäreni kuoli, mutta tule ja pane kätesi hänen päällensä, niin hän virkoaa eloon. Niin Jeesus seurasi häntä. Ja kun Jeesus tuli päämiehen taloon, ja näki huilunsoittajat ja hälisevän väkijoukon, sanoi Hän. Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut. vaan nukkuu. Kun väkijoukko oli ajettu pois, meni Hän sisälle ja tarttui hänen käteensä, ja tyttö nousi. On paljon muitakin parantumis tapauksia joita Jeesus teki. Mutta kun Jeesus kuoli ristillä, ja avasi meille tien, taivaan kotiin, saamme kiittää Jumalaa tästä imeellisestä armosta, joka meitä on kohdannut.

Jumala siunausta toivoo Veikko Liukkonen

Hiki helmeilee otsalla lapsosen hauraan

käsi hento kun hapuilee otteensa kauraan.

Kai tule ei lyhdettä korresta tuosta

vaan leikkaajain jäljessä tahtoo hän juosta.

Pian lapsi tuo kasvaa ja lyhteet sen myötä

vaan Jumalan pellolla jatkaa hän työtä.

Kun vilja on taittunut sirppien terässä

lailla Ruutin hän poimii ne leikkaajain perässä.

Kerran on hälläkin lyhteensä antaa

ne Jeesuksen käsiin siunaten kantaa.

Kun työ on tehty Jumalan saralla

käy palkan maksuun hän mielellä aralla.

On juhlapöytä jo katettu edessä

siellä korppuja liota kukaan ei vedessä.

Herkut on maukkaat kuin kaanaan häissä

vaan viinikään lopu ei juhlissa näissä

Veli Lillinen

On saven valaja työssään pajassa

luoden astiaa kauneinta tässä ajassa.

Tuo arvokas savi on aarteiden hinnassa

vaikka valajan kuva ei heijastu pinnassa.

Kai tekee Hän minussa työtänsä luovaa

kun astiaa tätä vain ahjossa muovaa.

Vai lojuuko aines tuo nurkka pielissä

astian malli vain Jumalan mielessä.

Vaan ottaa Hän kipon tuon välillä esiin

ja heittää sen jäähtymään jäisiin vesiin.

Saako Hän kiiltävää kaunista lain

vai kupposen kulkijan kourassa vain.

Vielä Mestari merkitsee astiat aidot

joissa näkyvät Hänen kätensä taidot.

Ne tehnyt on itselle käyttöönsä jaloon

Hän varoen siirtää ne taitajan taloon

Veli Lillinen