Blogi

Valo tuli maailmaan!

 

Joh.1:9 Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan

Joulu on taas tulossa ja on vuoden pimein aika täällä pohjolassa. Lapset varsinkin odottavat joulua koska silloin saa lahjoja. Tietenkin me vanhemmat olemme sen heille opettaneet. Mistähän tämä lahjojen jakaminen on periytynyt? Kristittyjen tapana on ollut antaa lahjoja Jeesuksen syntymän muistoksi. Taivaan Isä on antanut maailman parhaan lahjan ihmiskunnalle ja se on hänen Poikansa Jeesus Kristus. Jeesus on aina ollut Taivaassa, mutta Hän tuli ihmiseksi kärsiäkseen meidän syntiemme rangaistuksen kuoleman. Kun otamme tämän lahjan vastaan uskon kautta meidän pimeät tekomme, syntimme annetaan meille anteeksi ja valo tulee sydämeen.

Jouluvalot muistuttavat meitä Jeesuksesta, ainakin pitäisi muistuttaa ja niitähän on nykypäivänä saatavana toinen toistaan hienompia. Nämä valot piristävät suomen kansaa, joka on taipuvainen masennukseen. Joillakin on tosi vaikeata kaamosaikaan käydä töissäkin. Eräs henkilö kärsi tällaisesta ja meni lääkäriin. Hänelle annettiin pienet korviin laitettavat valot ja ongelma alkoi korjaantumaan. Kyllä, luit aivan oikein, valolla on valtava vaikutus elämään. Itseasiassa, ilman valoa ei olisi elämää ollenkaan. Pieni valo korvassa jo auttaa,mutta mitä tekeekään todellinen valo Jeesus, kun Hän tulee ihmisen sydämeen olemaan ja asumaan!! Ei se korvavalokaan itsestään tullut masentuneen korvaan, vaan potilaan piti päättää ottaa se. Näin on myös Jeesuksen laita. Jos sinä päätät ottaa Hänet sydämeesi, eli elämääsi valoksi, niin Hän valaisee sinulle tien Taivaaseen.

Hyvät lukijat, minulla on kokemusta tästä valosta 37 vuotta. Mikään muu valo ei ole edes valoa Jeesukseen verrattuna. Vain siinä valossa näkee tehdä parannusta omassa elämässään.

Suosittelen avaamaan Raamatun Johanneksen evankeliumista, jossa on tuo alussa lukemamme jae valosta. Jatka lukemista, koko Raamattu on valoa, koska se kertoo Jeesuksesta, mutta tuosta evankeliumista löytyy helposti pelastuksen tie.

Ja uskovalle sanon: jos vaikuttaa että valo himmenee, niin kuin tässä likaisessa maailmassa helposti käy. Synti on se joka himmentää valon,  ja jos ei pestä välillä niin ei näe kulkea, vaan eksyy.

1.Joh.1:7 ja 8. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Toivotan teille ”valoisaa” Joulua 2018

Eino Koistinen

 

 

 

 

 

 

 

Evankeliumit

Se on hyvä, että meillä on neljä evankeliumia. Niissä on paljon samanlaista, mutta on niissä myöskin eroavaisuuksia. Jos aloitan Matteuksen evankeliumista. Se alkaa sukuluettelolla. Luukkaan evankeliumissa 3 luvun lopussa on myös sukuluettelo. Eikä tietäjistä mainita muissa evankeliumeissa. Herran enkeli ilmestyi Joosefille, nouse, ota lapsi ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kun minä sinulle sanon, sillä Herodes on etsivä lasta, surmatakseen hänet. Vallankahva on joskus turhan makeeta. Johannes Kastaja mainitaan kaikissa neljässä evankeliumissa. Kun Jeesus oli sielunvihollisen kiusaamana erämaassa, Matteus ja Luukas mainitsevat siitä, Markus vain vähän. Sitten tulee Jeesuksen vuorisaarna. Kolme lukua, ainoastaan Matteus kirjoittaa tämän erittäin hyvän opetuksen. Vielä on kirjoitus tyhmistä ja viisaista neitsyeistä Matt 25. Sitten on vielä Matteuksessa ja Markuksessa Jeesuksen tuskainen huuto, Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit. Kun Jeesus kantoi, koko ihmiskunnan synnit ja meidän syntimme ristillä, ei ole ihme jos Hänestä tuntui, että Jumala on Hänet hylännyt. Jätän Markuksen väliin ja menen Luukakseen. Ensimmäinen luku on pisin uuhen testamentin luku. Sitten on toinen luku, josta me kaikki luemme jouluevankeliumin. Jeesus opetti usein synagookassa. Luukkaan 4:17-19. Niin, Hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja. Ja kun Hän sen avasi, löysi Hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna. Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta, ja sokeille näkönsä saamista.  Päästämään sorretut vapauteen. Saarnaamaan Herran otollista vuotta.

 

Jumalan runsasta siunausta kaikille

Veikko Liukkonen

Kaivattu vieras

 

Itki Lasaruksen haudalla Martta ja Maria,

Vaan Jeesuksen haudalla nähty ei paria.

Valitus ei kuulunut silloinkaan suusta,

kun Herraansa laskettiin alas ristinpuusta

 

Monet kerrathan Mestari poikkesi heillä,

pidot oli pian kuin enkeleillä.

Martta puuhaili yksin ei autellut kukaan,

vieraskaan neuvonut ei Mariaa mukaan.

 

Oli kuulijakunta harvanlainen,

vain jalkainsa juuressa istuva nainen.

Vaan Herralle riitti sanomaa hälle,

kai ristiretkestä puhui jo tälle.

 

Voi aistia melkein raippojen soitot,

ja laskea viimeiset aamujen koitot.

Leijui ilmassa väreily kuin tunne tuo,

kun katkeran yrttinsä yksin Hän juo.

 

Veli Lillinen

Kosketus taivaallinen

Koskaan en unohda katsettas kärsivää tuota,

jonka loit minuun Golgatan kummun luota.

Rakkautes suurutta kertoo katseesi tää

loisteessa sen en koskaan yksin jää.

 

Kosketus yksi vain taivaallinen

poistavi sydämestäin kuonan maallisen.

Jonka syntini suuri toi sydämeen,

enää murheita maailman muista en.

 

Sua vain Kristus ain ylistää saan,

unohtaa kaikki menneet synnin maan.

Olet mun,olen sun ainiaan,

luonasi iäti taivaassa olla saan.

 

Pirjo Katainen

Ajatuksia helteen keskellä


1 Piet 4:12 Rakkaani,älkää oudoksuko sitä hellettä,jossa olette ja joka on teille koetukseksi,ikään kuin teille tapahtuisi jotain outoa.

Tämä kesä on ollut helteinen ja monella lailla vaativa.On ollut kuivuutta pelloilla.Vesi on vähissä.Luontokin on uupunut.Kaipaamme sadetta.Katolla keikkuessakin on ollut helle,kuumuus on tuntunut, päästä jalkapohjiin asti.Yhtenä päivänä, nousi tuo raamatun jae mieleen. Siinä kerrotaan helteestä,joka on toisenlaista,kun tämä auringon antama helle.Meitä välillä solvataan,sanotaan huonoja sanoja.Monenlaista koemme.Uskovana ollaan taistelukentällä.Ja välillä tuntuu,helle vain kovenee.Mittarissa ei lukemat riitä.Kuitenkin nuo jakeen 14  sanat saahaan omistaa itselle. ”Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden,niin te olette autuaat,sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne”.On ihmeellistä huomata, miten Pyhä Henki auttaa ja vahvistaa.Elämässä on monenlaista hellettä.Voit joutua elämään yksin.Voit joutua olemaan ilman ystävää.Voi sairaus yllättää.Taloudelliset vaikeudet ym,ym.

Job joutui kokemaan paljon menetyksiä.Siitäkin huolimatta että, Herra sanoi hänen olevan,nuhteeton ja rehellinen mies.Karttoi pahaa.Hän oli Jumalan palvelija.Kovia kokenut mies oli Job. Siellä kipujensa keskellä hän puhuu ns.ystävilleen.Armahtakaa minua,armahtakaa te minun ystäväni,sillä Jumalan käsi on koskenut minuun.Miksi te vainoatte minua.Koettelemuksen aika on raskasta.Tuossa ajassa ei kaipaa kovia sanoja. Job sai voiman kuitenkin sanoa ” MINÄ TIEDÄN LUNASTAJANI ELÄVÄN,VIIMEISENÄ HÄN ON SEISOVA MULTIEN PÄÄLLÄ. Olet ehkä kokenut tälläisiä, helteisiä aikoja. Jotain semmoista että,tunnet olevasi uupunut matkalla.Muista!.Jeesus on sama,vielä tänäkin päivänä.Hänellä on avaimet ,sinun elämäsi kysymyksiin.Vastaukset tulevat ajallaan.

Tuolla helteen keskellä, ajattelin sitäkin,miten monesti, näemme toisissamme asioita,joihinka olisi selvät sävelet. Mutta kuitenkin,kaikkia helteitä, emme voi tietää, missä elämän tilanteessa, itsekukin on.Ettei kenenkään tarvitsi Jobin tavoin toivoa, ”armahtakaa,armahtakaa,miksi vainoatte minua”. Yksi puhuttelevimmista,kauneimmista lauluista kertoo paljon. Laulun tekijä, on oivaltanut, mitä on olla langenneena,yksin,hyljättynä,ahdistuksen keskellä.Nuo sanat on puhutelleet monesti.

 

”Näet uupuneen,kuljet vierelleen,jotain sanot,jälleen jätät yksikseen.Joku yksinään, polun viereen jää. Kuka nostaa,kuka kantaa ystävää.

 

Nosta langenneet,kanna uupuneet.Anna sulaa viimein sydämesi jää.

Nosta langennet,kanna uupuneet,vahvista ystävää,vahvista ystävää.

 

Matka yhteinen,kanssa veljen sen,joka yksi kulki,tieltä langeten.

Tuskan vaikka näit,kylmyyteesi jäit.Turhaan odotti hän ketään vierelleen.

 

Kulje luona sen,jonka voimien näet tiellä taisteluinen uupuneen.

Käden ojentain,sydän rakastain, alas vaipuneen voit nostaa uudelleen.

 

Siunattua loppu kesää,voimia helteen keskellä toivottaa Hannu Surakka

Suurin on rakkaus

 

Rakkaus on Jumalan lahjoista suurin

vaikka usko kaatoikin Jerikon muurin.

Uskolla voi vaikka siirrellä vuoria

kai siihenkin tarvitaan joukko nuoria.

 

Vaan löytyykö uskoa senkään vertaa

että ilman venhettä siirtelis mertaa.

Ehkäpä onkin parempi niin

joku puuttuisi Luojamme luomuksiin.

 

Vaan rakkaus voittaa suurenkin uskon

se saa myrskynkin kauniiksi kuin aamuruskon.

Sen varaan voit heittää elämän paineet

sitä ei sammuta suuretkaan laineet.

 

Yksi vain antoi rakkauden mallin

Hän joka parkaisi seinille tallin.

Ristillä täytti Jeesus tehtävän tuon

tuosta rakkauden lähteestä lääkkeeksi juon.

 

Veli Lillinen

Lunastus

 

Kun näen Jeesuksen ristin puulla,

ja sydän köyhä saa sanat kuulla.

Sun syntisi anteeksi annetaan,

saa siitä riemuita ainiaan.

 

Hän siellä riippuvi tuskissaan,

Häll ’sappea juomaksi annetaan.

Orjantappura kruunu päällä pään,

Häntä kiittämään kaikesta iäti jään.

 

Tuo rakkaus suuri vain teki sen,

Hän lunasti syntisen ihmisen.

Mä ylistän,ylistän Häntä ain,

kun taivaan kodissa paikan sain.

 

Siunaten Pirjo Katainen

 

Lisää artikkeleita...